Ainakin isin sanoman mukaan. Mie olisin kyllä sanonut että se pihalla oleva puu on sireeni (tms.) kun se haisee pahalle ja näyttää ihan sireenille, mut ehkä minä uskon tässä asiassa vähän viisaampiin kuin itseeni. Myös kukkapenkissä kukkii oranssit kukat. Niitä on ainakin neljä! Ja taas viisaampien puheista päätellen kukkien rotukin selvisi; ne on ehkä tulppaaneja. En kyllä edes tiennyt, että tuon värisiä tulppaaneja on, mutta kyllä ne ehkä etäisesti niiltä vaikuttaa. Joten mein pihalla kukkii tulppaaneja! Kiitos työkaverin, joka valaisi mitä kukkasia nämä ovat.

Se yksi keltainen kukka on edelleen mysteeri. En tiedä vieläkään, onko se rikkaruoho vai joku keltainen kukka. Kukkii se siinä toisessa kukkapenkissä, mutta sieltä löytyy kyllä myös Oikeita Rikkaruohoja. Jaa-a, jännä nähdä paljastuuko tän kasvin rotu ikinä. Toisaalta se on kyllä aika ruma kasvi, joten ehkä voisin sen nyppäistä pois ja leikkiä ainakin, että se oli rikkaruoho. Mut kukkiiko rikkaruohot? Vaikeita asioita..

Niinhän siinä sitten kävi, että luolakokeeseen ei tarvitsekaan mennä. Onneksi soittelin setälle mahdollisista treeneistä, kun paljastui että minulle ei ole ilmoitettu kokeen peruuntumisesta. Olisi harmittanut ajaa Vihtiin laina-autolla vain todetakseen, että kettu oli nössö eikä uskaltanut mennä luolaan

Tosin nyt on sitten varattuna kaksin kappalein uusia kokeita. Ajankohdasta en taida uskaltaa paljastaa, sillä nähtäväksi edelleen jää ehdinkö treenaamaan ennen koetta. Eli jos koe menee penkin alle niin kukaan ei muista kysellä miten meni, ja asia jää unholaan..

En oikeastaan kyllä tiedä onko sillä ettei pääse treenaamaan mitään väliä koiralle, mutta minulla saattaisi olla vähän luottavaisempi olo kokeen suhteen jos takana olisi edes yhdet treenit. En siis ole ikinä käynyt minkään valtakunnan kokeissa, mutta sen verran tiedän että jos joku pipariksi menee niin se on yleensä aina siellä hihnan toisessa päässä se vika. Eli ehkä voin ottaa syyn sitten näistäkin kokeista, jos Elvis Ei Vaan Osaa. Ehkä minua se itse koekäyttäytyminen huolestuttaa, tyhjän luolan tarkastuksen lisäksi. Mitäs jos itse hölmöilen jotain tai teen jotain, mitä en saisi tehdä? Mitäs jos Elvis ei menekään ahdinkoon? Mitäs jos se ei haukukaan reikäpellin takana? Otetaanhan muuten pellit pois ketun ja koiran välistä, otetaanhan? Tää oli ihan oikea kysymys. Niin, ja mitäs jos koira menee tyhjään luolaan mutta ei etene siellä?! Ihan kauheeta, en oikeastaan tiedä mistään mitään. Miksiköhän ilmoittauduin kahteen kokeeseen?!

Asiasta kukkaruukkuun. Katja heitti minua parilla valokuvalla pentusista. Kantsii kuitenkin käydä kattomassa Pitmywitsin omia sivuja, siellä on rutkasti enempi kuulumisia penteleistä kun täällä. Tässä kuitenkin muutama otos:

Olen kuvitellut, että kevät tuo ihmispopulaatiosta esille kaikki naiset, ketkä on raskaana ja hörhöt, mitkä muuten vaan kiipeää ylös koloistaan. Mutta tämä kevät onkin tuonut jotain ihan muuta. Nimittäin itsemurhaeläimet. Ja mein pihalle. Pelottavaa.

Kaikki siis lähti joku aika sitten, kun ihmettelin miksi koirat on niin vauhkona pihalla varsinkin aamutuimaan. Syylliseksi ilmoittautui pian orava, joka rohkeasti ravaa pitkin mein pihaa. Sisko epäili, että se orava on ottanut vaikutteita Aidan takaa Hammysta, kun sen liikkeet on ihan verrattavissa tähän julkkis-sukulaiseen. Tiedä siitä sitten, mutta kovin rohkee karvahäntä kyseessä on. Orava ihan selvästi on sitä mieltä, että nyt on hänen reviirilleen muuttanut jotain ihan vääriä tyyppejä, sillä se ihan varmasti tekee vain kiusaa. Orava nimittäin kiipeilee seinällä ja aidan päällä pelkäämättä aidan takana olevia hirviöitä. Joskus se oikein ottaa katsekontaktia ja säksättää, mutta ei tee elettäkään lähteäkseen karkuun. Orava myös ravailee pitkin rännejä niin että kolina käy, mutta aina sen verran kaukana ettei monsterit sitä pääse nappaamaan. Ainakaan vielä. Nähtäväksi jää, kuinka rohkea yksilö kyseessä on. Pari kertaa on ollut aika lähellä, kun orava kirmaa liian alhaalla tai lähellä haukkuja.. Pelottaa ihan. Ei niinkään sen oravan puolesta, se on varmaan tiedostanut riskin tulla iltapalaksi, vaan sen puolesta että siltä ei lähdekään henki heti. Ja yök, mie en kyllä voi sen jälkeen ehkä toimia. Näin jo pari viikkoa painajaisia pelkästään kun näin, että orava juoksi auton alle. Voi raukkaa.

Toinen hullu eläin löytyi eilen naapurin puolelta, ihan meidän oman ulko-oven vierestä. Esteeksi ja aidan aukon peitteeksi on joku näppärä henkilö joskus laittanut vihreän kukkapenkinsuojuksen. Sen takaa piikit törötti ja sähinä kävi. Itsemurhasiili! Mutta ei sekään tajunnut liikkua mihinkään koko päivään. Siellä se makoili ja esitti piikkipalloa kun aidan toisella puolella vauhkottiin elukasta liian lähellä. Voivoi, mihin tää maailma on menossa kun eläimetkään ei enää tunne rajojaan..

Asun selvästi liian maalla, sillä pihapiiristä löytyy myös jättikokoisia jäniksiä sekä ihan liian kovaäänisiä fasaaneita. Nämä kyseiset lajikkeet ovat vielä toistaiseksi tajunneet kestää takapihan puolella, mutta jännityksellä odotan sitä päivää kun kaikki kulmakunnan elukat tekee atakin suoraan meille. Ihan vaan kiusallaan. Meinaa käydä pelottamaan..

Niin, ja luolakoekin on peruttu. En tiedä miksi olen vähän pettynyt, vaikka ehkä näin on parempi. Enhän mie ole päässyt edes treenaamaan jännitystä, saati sitten Elvis luolaan ollenkaan sitten viime syksyn. No, elämä on.

Ja vielä: pentuset sitten syntyivät Pitmywitsin nimiin sunnuntaina 16.5.2010. Kolme komeaa urosta ja kaksi sievää narttua. Vautsi. Kuvia tulee kunhan ehdin latailemaan. Sillä välin tarkempia kuulumisia Katjan käsialalla täältä.

Tunnen melkein itseni Carrie Bradshwksi. Ulkonäöllä ei oo mitään tekemistä tämän argumentin kanssa, ennen kun joku nokkela ehtii siitä mainita. Ei. Vaan tällä, että istun pihalla mekko päällä läppäri sylissä ja kengät jalassa. Tosin minun jalkineet on cittarista parilla eurolla ostetut läpyskät ja mekko jotain henkkamaukan alemyynnin tavaraa. Juomanakin miulla on lantrattua mehua kun Carrie olis varmaan nauttinut Manolot jalassa Cosmopolitania. Mutta läppäri sentäs on parempi ja uudempi kun Aidolla Carriella . Eli ei meillä kyllä oikeastaan ole mitään yhteistä, näin tarkemmin kun ajattelee

Kauheesti on taas tapahtunut kaikkee. En vaan ole ehtinyt, viitsinyt tai muuten vain saanut aikaiseksi kirjoitella kuulumisia. Töissä on nimittäin joutunut tekemään töitä! Siitä siis tämä tietoliikennekatkos johtuu. Enhän mie kuitenkaan kotona niin kauaa ole, että saisin aikaiseksi plokia kirjoitella. Kevät on nääs tullut, ja samalla tuli aika rientää taas kaikenmaankoiraharrastuksiin. Kyllähän mie kotona koneella istun, tietty sen aikaa että saan farmini hoidettua Kiitos vaan Sarin, kuka koukutti miun täysin farmvillen pauloihin joskus taannoin.

Nii, ai että mitä tässä on tapahtunut. No ensiksikin tärkeimmät: molemmat Elviksen naisseikkailuista tuotti tulosta. Väliaikatietona tällä hetkellä on, että lämmöt ovat Avalla alkaneet nousta ja jännityksellä odotellaan, onko luvassa sunnuntai vai maanantaivauvoja. Lisätietoja ja kuvia voi käydä katselemassa Pitmywitsin sivuilta (linkki vasemmalla). Lappeenrannan “seksilomastakin” oli meidän Siemenlingolle iloa, mutta taitaa tuo Armin kasvattajakin olla mielissään reissusta. Ultrasta paljastui neljä rakkauspakkausta, joten näitä olisi sitten luvassa toukokuun lopulla.

Luolakoe olisi ensi viikolla, mutta kertaakaan en ole päässyt edes treenaamaan. Ainiin, se ilmoittautuminen meni sitten vissiin ihan putkeen kerta koepaikan sain Hittolainen kun työt meinaa nyt haitata vapaa-aikaa ihan tosissaan. Olen ollut todellakin töissä, ja välillä meinaa tulla hankaluuksia hoitaa velvollisuuksia harrastuksia kohtaan. Lisäksi tämä kettuilu kun on aika pitkälti niiden kettujen omistajien hallusa, joten jos ei treenejä järjestetä niin hankalahan sitä on reenailla. Toisaalta, niinhän olen aina sanonut että lahjattomat harjoittelevat, joten saas nähdä jos en viikolla treeneihin pääse niin sitten mennään kokeeseen kylmiltään.

Kävinpä tuossa taannoin myös Itävallassa päivän reissulla. Elviksen ekan tyttöystävän mamma tarvitsi kipeästi apua pennun kuskaamiseen ulkomaille, joten tottahan minä tartuin syöttiin päästä käymään Wienissä. Mahottoman Ponteva Patrick tulikin sitten meille yöksi, ja eräänä varhaisena lauantaiaamuna lensin kakaran kanssa Wieniin. Oli kyllä mahtava päivä, vaikka Susanin mielestä olin tuonut Suomesta törkeän kylmän ilman mukanani. Nautin kyllä koko päivästä, ja illalla olikin jalat ja pää ihan väsynä. Takaisinlennosta en taida muistaa juuri mitään Enkä edes voinut laulaa “juonut viinii Wienissä” sillä enhän minä malttanut edes päiväkahville istuutua!

Saatoin myös keväällä asettaa itselleni virallisen epävirallisen tavoitteen nimeltä BH-koe. JKK järjesti viime viikolla kokeen, jota olin myös järjestämässä ja katsomassa. Ja hui kauhee mikä jännätys oli pelkästään katsoa muiden suorituksia! Meinaa tulla pupu Puputin pöksyyn ennen syksyä, jolloin olisi tarkoitus yrittää bh:ta Elviksen kanssa. Voivoi, mihinkähän mie olen lusikkani työntänyt..

Nyt kun kevät on jo pitkällä, uskalsin kukkapenkistä kaivaa havut pois. Ja kas kummaa; siellähän kasvaa kukkia! Parissa on jo nuput, saan siis jännityksellä odottaa minkä värisiä kukkia pihalla kasvaa. Toisessa kukkapenkissäkin on elämää, sielläkin kasvaa varmuudella ainakin yksi kukka. Tuosta toisesta en tiedä onko se oikea kukka vai rikkaruoho, mutta kasvi kumminkin Voisiko joku viherpeukalo kertoa, pitääkö noille tehdä jotain muuta kun kastella kesän aikana? Minun kasvitietämyksen taso taisikin jo paljastua edellisessa lauseessa..

Agiliidon osalta sen verran, että ne siirtyivät nyt ulkokentälle. Huonolta näyttää tämänki ryhmän tulevaisuus, meinaa ohjaajat loppua seurasta. Onneksi pääsin vahingossa peruutuspaikalle valmennusryhmään, joka alkaa kesäkuun lopussa ja päättyy elokuun lopussa. On siis jotain ohjausta tiedossa, joten nou panik. Hakuilut jatkuu kaikesta JKK:n säädöstä huolimatta. Tämäkin on valitettavan paljon aiheuttanut päänvaivaa. Toivottavasti kaikki vouhotus ja huhujen levittely olisi nyt ohi, ja että kaikki pääsisivät jatkamaan tärkeintä: treenaamista. En ees voi enempää asiasta kirjoitella, muuten tulisi varmasti liian pahaa tekstiä. Joten se siitä.

Kaikin puolin muuten taitaa täällä olla kaikki ok. Yhdelle työnantajallekin pystyin sanomaan kiitti-ei-kiitti, ja vanhassa työssä töitä tuntuu riittävän. Näin se maailma taitaa jatkaa matkaa vaikka ei kaikesta niin kovin ressaiskaan.

Nyt tuntuu menevän teksti liian filosooviseksi, joten otampa ja virittelen lakanat kuivumaan. Jospa tuosta kera koirien lähtisi käymään uimassa, tuntuvat karvanaamat olevan niin kuumissaan.

Katsotaan viikon päästä, kuittaako kettu vai ei.