Reilu viikko sitten sain puhelun ilouutisista. Rikan, eli Elviksen morsmaikun masusta oli bongattu 5 palleroa. Ei kuulema niinkään pientä, sillä lääkäri oli kovasti kysellyt että onko vuorokausista täyttä varmuutta, sen verran suuria jötkäleitä oli ultrassa näkynyt. Nyt sitten vielä kuukauden päivät odotellaan, minkälaisia ärvelöitä sieltä maailmaan putkahtaakaan En malttais odottaa että pääsisin lulluttamaan niitä palleroita. Voi tsiisus, mitenkä ikinä selviän siitä(kin) pentukuumeesta?!

Mutta siis astutukset meni kaiken kaikkiaan ihan hyvin, kerta tulosta on tulossa. Elviksen käytöksen odotin kyllä vähän rauhoittuvan astutuksien jälkeen, ajattelin jopa että johan tuo pojankoltiainen tajuaa milloin niitä narttuja kannattaa vikitellä ja milloin ei. Mutta olinpa väärässä, taas. Tuntuu siltä, että nyt ne leikatut urokset, nartut ja Oikeat nartut kiinnostavat vielä enempi. Huoh. Nolottaa ihan olla puistossa, kun Elvis innoissaan olisi nylkyttämässä kaikkia. Yhden kultsunkin oli pakko lähteä pois puistosta kun sen emäntää kävi niin sääliksi oma koira: kultsu oli ihan innoissaan että joku painii sen kanssa, mutta raukka ei ollenkaan ymmärtänyt että Elvis yritti täysin raiskata sitä jokaisesta eri kulmasta.

Onneksi tutut koirat on aika pitkälle jätetty rauhaan. Jotain taitaa siis Elviksen päässä sittenkin liikkua (?) kun ei herra yritä tuttujen koirien päälle käydä seksuaalisissa ajatuksissa. Toisaalta onneksi Elviksen bestis Lara (Espanjan vinttikoira) on niin korkea, että Elviksen pitäisi kirjaimellisesti yrittää hypätä sen selkään. Sekin on muutaman ison koiran kanssa nähty. Laran kanssa nämä hurjapäät juoksevat isoa rinkiä. Mikä lie paimenkoiran puolikas Elviksessä piilee, kun hurjaa “ajohaukkua” huutaa aina kun muut koirat alkavat juosta kilpaa Jätkä pinkoo mitä ikinä noista pienistä kintuista pääsee. Jostain syystä se ei kuitenkaan ole vielä ikinä saanut Laraa tai Faroa (samanmoinen Espanjan vinttikoira) kiinni.

Yäk. Ulkona tulee taas kilokaupalla lunta. En tykkää. Joku perustavanlaatuinen ajatus on luojalta mennyt ohi: miksi ihmeessä lumi ei kasva maasta samalla tavoin kun nurmikko?! Ei tartteis aura-autoja eikä lumikolia, lunta olis vaan siinä missä sen kuuluiskin olla! Eikä se kastelis päätä ja naamaa ja vaatteita ja kaikkia kuten nyt kun se tulee taivaalta. Yöks. Pakkasetkii oli paljon kivempia.

Noi, nyt on Elviksen näyttelytulokset ajantasalla. Eli voittajassa sijoitus oli kolmas, ei toinen. Noh, ei ollu iso moka

Kämppä ois melkein myyty, eli kauppoja vaille valmis. Muutenki elämä meinaa mennä vähän sekaseksi, mutta voivoi. Elämä on. Kassotaan mihin suuntaan tää tästä kehittyy.

Ei siis tärkeitä asioita tällä kertaa. Pakkanen on sen verran hellittänyt että jo toisen kerran tänä talvena päästiin hakua treenaamaan esineruudun muodossa. Onneksi tämän päivän reenit meni kivasti, sillä toisella kerralla ne ei menny ihan niin kivasti :/ Testasin minä viikko sit Elviksen kanssa myös agia hieman, kovasti on innoissaan sekin kentällä. Pitänee vaan olla varovainen muiden urosten kanssa tässä alussa, ennen kuin poika pääsee hommaan kiinni eikä enää jaksa niistä välittää. Nyt voi olla että saattaa välittää rähinän verran liikaa

Nii. Että sellasta tällä kertaa.

Miten sitä ei saakaan sen vertaa aikaiseksi, että tänne “ehtisi” kirjoittaa. Kyllähän tässä sohvalla tulee koneen kanssa melkein joka ilta istuttua, mutta ei kun ei. Ja asiaakin olisi ollut jo moneen kertaan! Vaikkei kyllä nyt edes tule mieleen juuri mitään, mistä piti kirjoitella. Nooh..

Joulukuun alkupuolella korkattiin Elviksen Voittaja-skabat. Lauantaina oli Voittaja 2009 ja sunnuntaina Pohjoismaiden Voittaja 2009. Pitihän se molempiin näyttelyihin mennä kehän laidalle seisoskelemaan ja jännittämään, milläs mielellä tuomarit ja Elvis mahtaa olla. Ja hienostihan ne meni, taas. Lauantaina oli muistaakseni ( ) suomalainen tuomari, joka tuntui olevan aikas tiukka. Junnukehässä kun odottelin omaa vuoroa, kauhulla katselin kun aivan loistavan näköiset koirat saivat EH:ta. Ohhoh. Muutama sieltä sitten kuitenkin sai miehekästä vaaleanpunaista, ja Elvis oli niistä yksi. Kilpaluokassa Elvis käteltiin sijalle 2 (tai 3, ei voi muistaa) norjalaisen kettuterrierin (anteeks) jälkeen. Sunnuntaina Elvis pokkasi jälleen ERI:n ja kakkossijan, samaisen norjalaisen perässä. Paras Uros-kehässäkin tuli sijoitus neljänneksi ja kotiin kannettavaksi jälleen vara-serti. Kivasti meni siis näytelmät jälleen, tuomarit tykkäsivät ja Elvis käyttäytyi tosi kivasti. Jopa uusi hieno kevythäkkikin on edelleen ehjä, vaikka aikas kova laulanta sieltä välillä kuului kun Elviksen sinne jätti. Mutta joo, plussat kyllä viikonlopusta ja menestyksestä. Ainiin, ja Enzo tempaisi molempina päivinä, ainakin minusta odotetusti, komeimman parsonin tittelit Ihkuu! PM Voittajan arvostelu on lisätty arvostelujen sivuille, Suomen voittajan arvostelua vielä odottelen Heliltä.

Kovasti joulukuussa jo odoteltiin Elviksen geenitestien tuloksia. Elviksen äiti on “linssiluksaatiogeenin” kantaja mutta isi terve, joten geneettisesti sairas Elvis ei voi olla. Asialla meinasi olla hoppu, sillä Heli oli löytänyt pojalle morsiamen Rikka (EEJV-09 Nado Shiz’s Semiramis) kävikin joulun alla muutamaan kertaan meillä kyläilemässä, ja näiden kyläilyjen tuotoksia odotellaan jännityksellä tämän vuoden alkupuolella. Mammaa jännätti ihan hurjasti, mitenkä machoboy Elvis hoitaa hommat. Heli kyllä jo lohdutteli, että isällään ei ainakaan ole ongelmia ollut ja näin uskalsin minäkin epäillä, sen verran kovasti Elvis yrittää astua narttuja ja leikattuja uroksia Eikä niitä ongelmia sitten ollutkaan; hyvä jos neiti ehti meille sisälle kun Elvis oli jo tositoimissa. Siinä ei paljoa lämmittelyjä ja hellittelyjä tarvittu, kun Elvis-poika päätti näyttää miten se rokkarin lantio oikein liikkuu. Poika sai siis joulun kunniaksi pariin kertaan piparia! Odottelua voi käydä seuraamassa myös Rikan mamman sivuilta http://mahottoman.wordpress.com/.

Joulun aikana pidin viikon verran vapaata töistä ennen vuoden 2010 alun kiirettä. Oleskelin Elviksen kanssa Itä-Suomessa kaikkien naapurimaalaisten kanssa, jepajee.. Uusivuosi meni siskolla pelatessa Wiitä ja paukutellessa raketteja. Elvis ei myöskään raketteja osaa pelätä, se kun meinasi väkisin lähteä kaikkien rakettien perään. Hyvä niin ettei pelota. Iskän naisystävän täysin harmiton sheltti kyllä meinasi pelottaa, sen verran piti taas irvistellä toiselle urokselle. Noh, Elvis olikin loppuajan sitten jäähyllä makuuhuoneessa, mitäs ei osaa käyttäytyä. Onneksi jäljellä oli vain yksi yö ennen kotiin lähtöä.

Anu oli myös kotiutunut hetkeksi maailmalta, ja onneksi sen verran ehdittiin että muutaman kerran jutusteltiin. Sen verran meni suunnitelmat sekaisin, että viimeiset treffit piti jättää välistä, harmi. Anu kun kovasti on sitä mieltä, että Islantiin se matka käy jälleen. Nyyh, olisin kyllä pitänyt rakkaan ystäväni pikkuisen lähempänä.

Kovat on ollu pakkaset koko joulukuun ja näyttävät ne jatkuvan pitkälle tammikuuhunkin. On jopa sen verran kylmä, että minäkin päädyn laittamaan koirille takit päälle. Kauhukseni tajusin, että Elviksen vanha takki on jo liian pieni,  ja kiireesti piti tilata uusi. Harmikseni haluamani kangas oli päässyt loppumaan ja toimitusaika pitenee. Toivottavasti ei pakkaset ihan heti lopu että ehdin vielä hienoa uutta takkia näkemään Elviksen päällä.

Pakkaset on näkyny myös muualla kun meidän takkivalikoimassa. Hittolainen, töihin en ole päässyt kertaakaan ajallaan, johtuen VR:n kaikista hiton ongelmista. On syitä miksi käytän yleensä työmatkaani omaa autoa, mutta lukuisten huoltokertojen jne. takia oon joutunu turvautumaan myös “käteviin” ja “kivoihin” ja “rentouttaviin” lähijuniin. Muutama ärräpää on kyllä päässyt Suomen talven takia, johtuen nimenomaan loppumattomasta lumisateesta ja sen takia auraamattomista teistä sekä lähijunien myöhästelyistä yms. AAARGH! Miksi ihmeessä lumi ei voi kasvaa ruohon lailla maasta?!

Tällä viikolla puhelin sitten kilahti merkiksi sähköpostista, ja pitkä odotus palkittiin. Elviksen geenitestin tulos oli saapunut. Komiasti oli kirjoitettu:

Dear Sir/Madam,

The result for your DNA test is:

Wildfay’s Sea Breeze – This dog is CLEAR of PRIMARY LENS LUXATION

JEE! Elvis ei siis kanna sairauteen altistavaa geeniä, vaan on kokonaan geneettisesti terve. Siis ainakin tämän sairauden osalta! HUH! Iso kivi vierähti sydämeltä.

Oliskohan siinä ollut taas vähäksi aikaa kaikki. Ehkä se on puettava taas varpaista hiuksiin saakka hurjasti vaatetta päälle ja vääntäydyttävä pihalle. Onneks ei tartte ite käydä pihalla tarpeilla, saattais pissi kaareen jäätyä.

Palataan