Tuli eläinlääkärissä pyörähdettyä ja lääkettä saatua. Onneksi ei silmässä ollut vauriota, kun lääkäri lopulta sai Elviksen pään pysymään sen verran paikallaan että pystyi sen tarkastamaan. Silmäkulma tosin oli jo vähän ehtinyt tulehtua, jonka ansiosta sitten vaaleanpunaista antibioottia syötetään ja silmätippoja käytetään. Nou pänik, hyvin on asiat.

Kun kerrankin pääsin eilen ajoissa töistä pois, päätin lähteä näyttämään uudestaan kettua Elvikselle. Kun sain koiran pois autosta, alkoi ihan hurja kiskominen ladolle päin. Siis joko se nyt on tajunnut mikä paikka se on, vaikka vasta toista kertaa siellä käytiin?! Valitettavasti Reijolla ei ollut mukana häkkiin menevää kettua, enhän minä ollut tajunnut ilmoittaa tulostani. Ajateltiin silti koittaa, josko Elvis haukkuisi elukkaa taas keinoluolan katto auki. Ja voi pojat, hyvin taas haukkui. Heti kun kansi avattiin Elvis hyppäsi luolaan ja alkoi haukkua ja heiluttaa häntäänsä. Taisi siis muistaa mitä täällä tehtiin! Aikansa siinä räkytettyä kettumies ajatteli päästää ketun pesästä eteenpäin katsoaksemme, miten Elvis siihen reagoi. Ja aika pian Elvis sinne luolaan uskaltautui, ihan ensimmäiselle ahdingolle saakka. Ahdinko meinasi olla sen verran pelottava, että muutaman kerran piti pakittaa vaikka mieli kovasti teki mennä eteenpäin. Sen verran poika sitten keräsi rohkeutta että uskaltautui ahtaaseenkin rakoseen ja tajusi, että näinhän pääsen vielä lähemmäksi! Kettua päästettiin sitten taas eteenpäin ja Elvis seurasi  hienosti perässä. Intoa tuli vielä enemmän lisää, kun ketun ja koiran välistä pelti avattiin kokonaan. Haukku muuttui matalemmaksi ja painostus lähemmäksi. Tervettä järkeä (mitä, Elvikselläkö?) osoitti se, ettei Elvis kuitenkaan liian lähelle änkenyt; ahdingossa uskalsi olla muttei mennyt härräämään ketun nenälle. Hienosti siis mentiin koko luolasto läpi, lukuunottamatta luolan suun ensimmäistä ahdinkoa. Sinnekin Elvis oli tosin menossa kun väkisin se jouduttiin luolasta pois ottamaan, joten tuskin sen kanssa tulee suurempia ongelmia. Taitavaa työtä toiskertalaiselta! Taitaa olla jotain viettiä vielä tallessa

Palatakseni vanhaan aiheeseen kuluneista vaatteista ja varusteista. Koska uusimmat goretex-kenkäni ovat alkaneet kovalla sateella ja märällä maalla päästämään kosteutta läpi, olen alkanut etsiä uusia kenkiä. Löysinkin kaapin perukoilta vuosikerta-goretexit, jotka eivät enää tuntuneet niin huonoilta, koska ne paremmatkin kengät ovat jo huonot. Kuivalla säällä siis voin kävellä näillä vanhemmilla, sillä ne ovat kevyet jalassa vaikka eivät senkään vertaa kestä vettä kuin uudemmat vanhat kengät. Onneksi kohta tulee kylmät ilmat, jolloin voin ottaa vuorilliset gore-kengät naftaliinista, jos vain vaihdan niihin joistain muista vanhoista kengistä nauhat