Elvis korkkasi eilen torstaina luolakoiran uran. Päästiin katselemaan kettuja Nummiseen (Nummisiin?) keinoluolastoon ihan ensimmäistä kertaa. Vähän jo jännätti että mitenkähän Elvis käyttäytyy kun elikon näkee, mutta toisaalta luottavaisin mielin olin, sillä ainakin porot (elävät ja puusta tehdyt) on haukuttu lapissa kiitettävästi.

Hurjalla kiireellä sitten töistä starttasin koiraa hakemaan ja suunnistamaan Järvenpään pohjoispuolelle hakukaverin opastuksella. Kun latoon, jossa keinoluolat olivat, saakka päästiin, Elvis haukkui ensitöikseen muutaman miehen. Yritin kyllä nätisti kertoa, että ei niitä miehiä ollut tänään tarkoitus haukkua, mutta ei se poika ihan sitä tajunnut.

Toisella yrityksellä ladossa oli sitten jo kettukin häkissä. Tuolloin aiemmin haukutut miehet eivät enää häirinneet Elvistä, vaan rohkeasti poika meni puolen metrin päähän haistelemaan mikäs karvakaveri siellä köllöttää. Kun kettu vähän liikahti niin tuli Elvikseenkin vauhtia. Vähän poika ensin katseli että mitäkäs tässä tehdään kun ei ole ennenkään haukkua saanut, mutta kun mamma vähän kannusti että nyt anna mennä täydeltä laidalta, ei mikään enää estellyt Elviksen vahvaa ja tasaista, koiramaista haukkua. Ei siis sitä Chewbacka-urinaa tai muuten-vaan-vinkumista, vaan Ihan Oikeaa Haukkua. Vähän meinasi Elviksellä kuitenkin olla jännää kun meni liian lähelle, se kettuhan meinasi räpätä nenille. Mutta siitähän Elvis vasta innostui ja häntä heiluen haukkua räksytti elukkaa.

Koska häkissä olleen eläimen haukku meni niin kivasti, testattiin sitten että mitähän Elvis tuumaa keinoluolassa olevasta ketusta. Ensin Elvis ei oikein tajunnut, että miksi se naaraskettu ei liikahda mihinkään ja möllöttää vain pellin takana. Ja kun kettu päästettiin ekasta pesästä seuraavalle, ei Elviksen rohkeus ihan riittänyt mennä pientä pätkää luolaan. Kolme kertaa se ryömi luolalle, mutta pakitti pois heti kun oli enää häntä pojasta näkyvissä. Elvis nokkelana poikana kuitenkin keksi, että jos hyppään tästä kaukalosta pois ja menen ulkokautta tuonne seuraavalle pesälle, niin tämä on huomattavasti helpompaa!

Taas tuumailtiin että hittolainen, se kettu on taas pellin takana piilossa. Mutta kun peltiä vähän raotettiin ja Elvis työnsi kuonoaan lähemmäs kettua ja kettu syöksähti nopeasti Elvistä kohden, alkoi hurja haukku taas! Voi pojat, ei kettu tiennyt kenelle meinasi käydä ryttyilemään! Häntä heiluen Elvis haukkui kettua pesässä eikä koiraa meinannut enää saada pois luolakaukalon pohjalta. Vielä kun kantta laitettiin takaisin luolan päälle, yritti Elvis työntää nenäänsä pellille ja haukkua kettua pesästä ulos. Sain tehdä tosiaan töitä että sain Elviksen hihnalla vedettyä mukanani pois koko ladosta. Vielä matkalla haukuttiin häkin kettu ihan lyttyyn!

Ja piru vie, niin se mamma vaan vei Elviksen autoon takaisin. Niin kivaa kun olisi ollut jatkaa ketun kiusaamista. Tästä se ura taitaa lähteä, ainakin haukun osalta. Nähtäväksi jää, saanko ikinä Elvistä menemään yksin pimeään luolastoon, mutta siitä sitten lisää seuraavassa jaksossa.