Täytyy myöntää, että pari ärräpäätä meinasi päästä sunnuntaiaamuna, kun klo 7.30 soi kello. Ulkona oli n. 5 astetta pakkasta ja oli pakko startata Hyvinkäälle Parsonien erkkariin. Aptuksen hallikin oli pirun kylmä ja päivästä oli tulossa todella pitkä, koiria oli pilvin pimein ja parsonien huuto kaikui agilityhallissa.

Elvis oli ensimmäistä kertaa nuorten luokassa, joka starttasi heti ensimmäisenä klo 10. Katri, oma luottotrimmaajamme, huolsi ensin Elviksen kehäkuntoon. Taskut täynnä lihapullaa suuntasimme kohti kehää 17 (?) muun nuoren uroksen kanssa. Uskalsin aamutuimaan sen verran asettaa tavoitteita, että jos ei ERIä tule niin olen kyllä vähän pettynyt. Ja sehän sieltä läpsähti. Samalla Elvis nappasi nuorten luokan voiton, mikä oli jo yllätys. Seuraavaksi saimme odotella paras uros-kehän alkua, pitkään. Nämä kehät käytiin nimittäin vasta kaikkien laatuarvostelujen jälkeen.

Kun aika parhaan uroksen valintaan koitti, oli kello ehtinyt jo pitkälle iltapäivään ja aurinkokin jo hieman lämmitti, ainakin ulkona. Elvis jostain syystä esimerkillisesti kesti paikallaan ja hienosti jolkotteli narun toisessa päässä. Pääsipä välillä käymään sellainenkin vahinko että naru oli välissämme ihan löysällä! OHOH!

Iso kehä oli täynnä toinen toistaan hienompia koirauroita, kaikki sijoittuneet kun laitettiin paras uros kehään. Toimitsija ilmoitti tuomarin valitsevan ensin plaaplaaplaa. Loppu meni koirien huudon takia ohi. Noh, tuomari tulikin ensin meidän luokse ja viittoi meitä menemään keskemmälle. Kyselin siinä sitten toimitsijalta ja muilta keskelle tulijoilta että mitähän tapahtuu. Ei ne muutkaan sitä silloin tienneet. Kuulin tuomarin juttelevan toimitsijoille että vain nämä neljä valittua jäävät kehään, sillä näistä paras uros löytyy. Hui, siinä vaiheessa meinasi käydä jännittämään. Mitäs ihmettä, vieläkö sitä sijoitus paras uros kehässäkin tulee. Ja tulihan se, kierroksen hölkän jälkeen tuomari kätteli Elviksen paras uros ykköseksi! JEEEEEE! Ihan loistojuttu, ei meinannut typerää hymyä saada naamalta kun kuvia otettiin, oli se niin hieno paikka se punaisen ämpärin luona seisoskelu.

Edessä oli sitten vielä rop-kehä, jota en todellakaan ollut odottanut. Siinä vähän harmittelin, että kun tuo Elvis on niin tyttöjen perään että taaskohan sitä peräpää edellä edetään kehässä. Onneksi nartun handleri ymmärsi yskän ja pysyi kohteliaasti liikkeessä kauempana kun pyysin. Ja mitä vielä, eihän tuo Elvis kiinnittänyt tyttöön mitään huomiota! Siis Meidän Elvis, mahtava kulmakunnan uros, ei edes vilkaissut narttua vaikka melkein nenä pyllyssä rivissä seistiin. Kerrankin mamman lihapullat veivät voiton (tai sitten se edellisen päivän hurja treeni ja ulkoilu). Mutta silti! Ja kaikista hurjin juttu oli, että tuomarihan tykästyi niin kovin, että valkkasi Elviksen koko rodun parhaaksi koiraksi! VAU! Elvis pokkasi siis myös sen suurimman ruokasäkin ja pokaalin ja ehdottomasti röyhelöisimmän ruusukkeenkin! Voi sitä typerän hymyn määrää!

En siis vieläkään tajua mitä on tapahtunut. Hurja päivä menestystä takana ja Elvis ihan reporankana. Kaipa tuo selvinnee, kun saa kaikki pokaalit ja ruusukkeet järjestykseen. Tulihan sieltä luonnostaan myös se toinen sertikin.

Eli näin meni lyhykäisyydessään meidän sunnuntai. Kiitos kaikille kanssakilpailijoille mukavasta päivästä ja onnistuneesta näyttelystä! Ja spesial thänks ty Heli ilmiömäisestä kasvatustyöstä, kylläpä tämä meidän koira on sitten kaunis miesmalli! Näillä mennään, ainakin pari viikkoa. Voittajissa tavataan!

Ps. kuvia tulee heti kun hymyilyltäni pystyn niitä kaivelemaan eri foorumeista