Noin, nyt on “pieni” huoltokatko käyty läpi, niin omassa elämässä kun nettisivuillakin. Toivottavasti tämä parin kuukauden katko tekee terää ja kaikin puolin asiat tulee olemaan mallillaan.

Lisäsin Elviksen näyttelytulokset tuonne irtosivuille, ovat ehkä helpommin sieltä ihasteltavissa. Elvis on kehittynyt hurjasti, eipä ole enää nelivedosta tietoa tuolla näyttelyareenoilla! Oli sitten märkä nurmi ja/tai juoksuinen tyttöystävä, Elvis näyttää hienot puolensa kävellen mallikkaasti kehässä! Mamma on NIIIIIIIIIIIIN ylpeä hienosti menestyneestä poijjaasta. Kolme kappaletta varasertejä on kotia kannettu, näiden lisäksi yksi erillinen eri ja kaksi eh:ta. Ei paha!

Muutenkin asiat alkavat asettua Elviksen kanssa; korvattomasta kaverista on alkanut kuoriutua fiksun oloinen miehenalku. Ongelmana ovat olleet ylimääräiset äänet, mitä koirasta irtoaa. Ja kovaa! Käytiin jopa “ongelmakoirakouluttajalla” juttelemassa, mitä pienelle uroksenpuolikkaalle voisi tehdä. Vinkkejä tulikin kivasti parilta eri taholta, joten nyt on vaan soveltamisen aika. Tosiongelma paljastui matkalla TerriEriin, kun ystäväni ja minun korvat olivat kovilla Elviksen huudon kanssa. Onneksi ystävä kaivoi juuri sopivaan aikaan ajatuksen paineilmapullosta, joka voisi auttaa ulvontaan. Kotimatkalla Tuusulasta käytiin sitten pullo hakemassa ja avot, ei pihaustakaan ole häkistä sen jälkeen kuulunut! Jos tämä tosiaan auttaa niin kuin pari päivää on antanut luvan ymmärtää, tulen olemaan ikuisesti kiitollinen ystävälleni Sarille!

Kun huuto-ongelma on hoidettu, toinen ongelma on vielä edessä. Elvis kun on nyt kesän aikana jo mitellyt voimistaan parin tutun uroksen kanssa. Onneksi (ja ihmeeksi) suuremmilta haavereilta vältyttiin, muutama reikä kaikista koirista löytyi. Nartut ja leikatut urokset ovat jees, mutta muiden urosten ei oikeastaan tarvitsisi tulla lähelle, ainakaan hihnassa. Ongelmaa tai pikemminkin sen ratkaisua ei auttanut se, että eilen iltalenkillä yhdestä pihasta singahti Elviksen kimppuun pippurisuolainen kääpiösnautseriuros, juuri samanlainen kuin Elviksen toinen painikaveri oli. Onneksi oli refleksit kunnossa ja ehdin häätämään koiran pois, muuten tuosta kohtaamisesta olisi voinut tulla verinen. Tuo hyökkäävä uros oli nimittäin omistajansa mukaan Erittäin Äkäinen koira. Huhhuh, kylläpä säikytti.

Tämän pitkän tauon takia olisi hurjasti kerrottavaa. Jopa niin paljon, että en tiedä mitä näistä tapahtumista pitäisi valita. Tästä syystä taidan hakea lisää kahvia ja oikeasti aloittaa maaantaipäivän työnteon. Johan tässä koneen ääressä töissä on pari tuntia tullutkin istuttua Palaan siis asiaan, olettaen ettei pahoja huoltokatkoja enää tapahdu…