Elvis-poika se täyttää tänään eli 7.7. kokonaisen vuoden! Onnea äijälle siitä! Nyt jäämme sitten odottelemaan seuraavia vuosia, milloinka se iän tuoma järkevyys mahdollisesti iskisi koiraan..?

Kovasti olin töiden jälkeen, kovassa vesisateessa tosin, lähdössä agitreeneihin. Onneksi tuli laitettua treenikaverille viestiä, olisin muuten seisonut yksin vesisateessa Tuusulassa. Seuraavan kerran kuulema treenataan vasta elokuussa. Noh, jääpä enemmän aikaa tehdä ei mitään!

Harmikseni joudun myöntämään, että koirien kanssa tekeminen on jäänyt parin viime viikon aikana aikas vähälle. Kesätauko kaikesta ei todellakaan ole tae sille, että se ylijäämä aika käytetään hyväksi. Ohjatut tokoilut ja nyt agi jäivät tauolle, eikä tuolla hakumettässäkään ole pariin viikkoon tullut käytyä. Se kun on hankala harrastus yksinään treenata. Onneksi koirista on toisilleen seuraa, eivät pääse ihan laiskistumaan kun toinen on aina korvassa, jalassa, niskassa tai muuten vain karvoissa kiinni. Turpo on kyllä päässyt nauttimaan vapaa-ajastaan ukon kanssa mökillä ja toimistolla hurmaten työkaverit karvaisella olemuksellaan. Elviksen piti vain tyytyä mamman tylyyn seuraan näyttelyviikonloppuna, kun ei edes häkistään huutamalla pois päässyt.

Lisäilen flickriin parit kuvat viikonlopusta, käykää kurkkimassa eläimellistä menoa. Koska Turpo ja Elvis ovat molemmat tällä hetkellä ihan paikallaan (!), yritän käyttää tilaisuuden hyväksi ja rentoutua hetkisen sohvalla ennen uuden sisärallijuoksun alkamista..

Nyt on näytelmäviikonloppu kasassa. Tänään ajettiin sateiselle Hyvinkäälle katsastamaan, mitä suomalaisella Colin A. Smithillä oli meistä sanottavaa. Sää oli todella vaihteleva, vähän ripotti vettä ja heti perään paistoi aurinko. Kehät olivat nurmikentällä vinttikoiraradan vieressä.

Listaa hetken tutkailtuani huomasin, että uroksia oli vain 5 tässä näyttelyssä. Ja junnuja vain Elvis. Poika oli siis ensimmäisenä kehässä. Muutama kierros otettiin treeniä ennen kehää, mutta nurmikko osoittautui meitä voimakkaammaksi lopulta! Kävi ns. lappeenrannat, Elvis meni lähes koko matkan neliveto päällä. Nätisti poika seisoo ja ihan paikallaankin vielä, mutta kun pitäisi lähteä nätisti käpsyttelemään niin tuoksut maasta vievät voiton. Ja ehkä vähän tuomarille pitää räkäistä kun tulee hampaita sörkkimään. Tuomari oli kuitenkin leppoisa vanhempi mies eikä ollut moksiskaan pienistä kuolapisaroista.

Kovasti tuomari Elviksestä tykkäsi, pahoitteli kovin omaa tiukkaa linjaansa mutta mielestäni oikeutetusti rokotti nelivedosta. Näin ollen tuloksena tästä näyttelystä EH ja junnujen voitto, luonnollisesti. Pidemmälle ei tänään ollut asiaa. Kovin oli mairea arvostelu joka tapauksessa: “Nice young dog, nice neck, outline is good. Type head. Excellent bite. Little light in quarters. Enough bones in legs and feet. Jacket quality is good. Tailset ok. Has a settled better a movement.”

Mielestäni oikein onnistunut viikonloppu. Hieman harmitti tänään tuo nurmikkojen tuoksu, mutta kokonaisuudessaanhan näyttelyt menivät todella kivasti! Nälkä vain taitaa kasvaa syödessä..

Elvis onnittelee tätiään Roosaa (yhdellä tai kahdella oolla) tämänpäiväisestä muotovalion arvosta! Loistava suoritus!

Yllä mainituissa näytelmissä korkkasin Elviksen händlerinä urani. Ja avot miten hienosti korkkasinkin. Niinkuin viime-hetken-trimmaajalle-Marja-Leena Määtälle sanoin ; lahjattomat harjoittelee. Tämä oli siis todistettavissa, kun ennen tätä näyttelyä puin kerran näyttelyhihnan kaulaan ja testasin miten koira kävelee. Seisomista harjoittelin kuitenkin jo ainakin kolme, jos en jopa neljä kertaa

Kauniissa ilmassa siis startattiin (puoli tuntia myöhässä tosin, miun vika..) hakemaan personal fotographer Henni asemalta ja suunnattiin kaupan kautta kohti Tussbyytä. Aurinko paistaa helotti ja ilma oli nätti. Onneksi, koska kyseessä oli ulkonäyttely. Tovi jouduttiin odottelemaan kehän laidalla parsoneiden aloitusta, mäyräkoiria kun oli ilmoittautumisten mukaan ohjelmassa 54 kappaletta. Mutta mikäs siinä oli hyvässä seurassa väliin jääneet aamupalat ja -kahvit vetästä viltillä istuskellen. Ainoa miinus oli Elviksen ininä ja vinkuna häkistä, joka sai jo jotkut arimmat “puudelinomistajat” ihmettelemään. Tällä kertaa puudelit olivat kylläkin mäyris-ihmisiä…? He kun olivat sitä mieltä että koira täytyy ottaa heti pois häkistä kun se huutaa, sehän kuolee kuumuuteen siellä aurinkoa heijastavan kankaan alla! Noh, onneksi muut parsoni-immeiset ymmärsivät tilanteen enempää henkeä haukkomatta, muillakin oli siis omakohtaisia kokemuksia häkkielämästä parsonin kanssa.

Lopulta kuitenkin kehä kutsui, ihan yllättäen sittenkin. Kolmen muun junnu-uroon kanssa kehässä yritettiin näyttää kauniilta. Tuomarin Maija Mäkisen (piti olla puolalainen Elzbieta Chwalibok, mutta tuomarimuutos) mukaan siinä jotenkin myös onnistuttiin, ainakin Elvis. Vaaleanpunaisen nauhan tuomari antoi käteen, eli ERIttäin hyvä arvostelu sieltä napsahti. Heti tämän perään pyörähdettiin junnujen kilpailukehään, josta ykkössija poijjaalle annettiin! Tuomarin kommentti oli vain, että “häntä häiritsee, ja senhän sinä varmaan huomaat”. Tuuletuksien saattelemana pitikin käydä kyselemässä, että vieläkös meidän täytyy kehässä pyörähtää, näin suurta menestystä kun en Turpon kanssa näyttelyssä ole saanut. Kyllä, paras uros- kehään oli vielä mentävä. PU-kehässä sitten pyörähdettiin kerran tai pari, jonka jälkeen asia oli selvä. PU 2 ja varaserti! JEE! Ei ollenkaan hullumpi suoritus ensikertalaiselta (=händleri) ja toiskertalaiselta (=koira).

Fiiliksissä siis ollaan edelleen, ja nyt jo Elviskin alkaa rauhoittua huomisen koitoksia varten. Huomenna siis suunnataan Hyvinkäälle katsastamaan, josko tuomari olisi samaa mieltä, että Elvis on hieno poika.

Päivästä jäi siis käteen aimo kasa kuvia, joita en saa kamerasta itse pihalle, palaneet käsivarret sekä ihkaeka ruusuke! Eikä mikä tahansa, vaan vaaleansininen varaserti-ruusuke. Tästä on siis hyvä jatkaa! Tuomari oli muuten todella asiallinen ja mukava. Kuulin huhuja että tiukka täti, ja saattoi ehkä ollakin, muttei millään lailla häiritsevä tai epäasiallinen. Mukava mieli siis siitäkin jäi, vaikka odoteltiin ulkomaalaisen tuomarin arvosteluja.

Kuvia tosiaan lataan heti kun saadaan ne tuosta kamerasta pihalle. Digidigi, en osaa käyttää näitä vehkeitä. Ja arvostelu Tuusula Summer Showsta Elvikselle vielä tässä:

“Hyvä koko ja rungon mittasuhteet. Maskuliininen uros, jolla hyvä ylälinja. Ilmeikäs pää. Hyvät korvat, silmät ja purenta. Hyvä kaula. Rodunomaiset kulmauste. Hyvä jo valmis runko. Hyvä luusto ja käpälät. Vahvat reidet. Hyvä selkä. Turhan iloisesti selälle kääntyvä häntä. Hyvä karva. Kevyet vapaat liikkeet. Liikkuu hyvin sekä edestä että takaa. Miellyttävä käytös, hyvä tempperamentti.” Näillä siis ERI, JU1 ja PU2.

PS. Ostin eilen Mustista ja Mirristä ultraääni-haukkupannan. Vaikka ja just ehkä siksi että oli halpa, ei ole meillä ainakaan koiran ininään tehonnut. Piipittää vain silloin kun ravistuttaa.. Kerron tästä tarkempia kokemuksia myöhemmin, olettaen että niitä joskus tulee…