Ei pitäis jäädä odottelemaan blogin päivityksen kanssa yhtään mitään, kun näköjään jää sitten kaikki kirjoittelematta. Kaunis ajatus siis oli kirjoitella heti RotuRace 2009:n jälkeen kuulumisia, mutta ensin jäin odottamaan tuloksia ja sitten odotin kuvia ja sitten tulikin agilitykisat ja odotin niistä tietoja. Ja tässä ollaan, monta viikkoa on jo mennyt!!

Mutta jos alottaisin vaikka niistä RotuRacen kuulumisista. Kivalla ilmalla ainakin kisat pidettiin Hyvinkäällä 16.5., päänahan sain poltettua sen lämpimän ja aurinkoisen päivän aikana. Turpon huuto vieheen perään kuului pitkälle ja aiheutti kummastusta kanssakilpailijoissa, tyttö oli pikkusen innoissaan radalle menossa. Elvis kiinnitti edelleen enemmän huomiota meidän joukkueessa juokseviin muihin narttuihin, eli Minniin ja Ninniin. Joukkueita oli mineissä jopa 46 kappaletta, joten aika pitkään saatiin odotella omaa vuoroamme, oltiinhan me lähtölistassa kohdalla 40: Extreme-Russell. Yritin odotuksen lomassa miettiä, että mitenhän pojan saisi juoksemaan kun oli kuitenkin ensimmäisenä joukkueesta juoksemassa. Sitten välähti (joo, kyllä sitäkin joskus tapahtuu)! Kävinpä makkarakojulta hakemassa grillatun makkaran ja Elviksen odotellessa Sarin käsissä lähtölinjalla juoksin minä maaliviivan taakse makkaran kanssa houkuttelemaan Elvistä. Ja avot kun poika juoksi! Makkaran voimalla Elvikselle kellotettiin aika 9,06, joka yksilösuorituksessa oikeutti sijalle 75. Pieni parson-narttu Ninni juoksi matkan ajalla 10,2 ja sai matkan aikana jopa vieheen kiinni! Jackrusselli Minni oli lainassa parsonjoukkueessamme ja kellotti ajan 8,98. Makkaratemppuja ei Turpon kanssa tarvittu, eikä tosin tarvittu kahta kertaa lähettää radallekaan. Turpo pinkoi ajan 7,69 ottaen sijan 9 (jaettu)! Kokonaiskisassa eli joukkuesuorituksena Extreme-Russellit olivat sijalla 16. Ei huono ollenkaan! Tulokset siis käsittääkseni lasketaan niin, että paras ja huonoin tulos jätetään huomioimatta. Tarkempia tuloksia löytyy kuitenkin täältä. Myös kuvia löytyy ko sivuilta eli täältä, ja tarkemmin meidän koirista kuvalistalta sivulta 15. Ehkä joskus myös Flickristä, mutta sitä en tiedä milloin. Tässä kuitenkin ensihätään otokset Elviksestä  ja Turposta . Kuvat on ottanut Jonna Paronen.

RotuRacea seuraavana päivänä kävin sitten vakoilemassa järjestäjän roolissa Järvenpään Koirakerho ry:n järjestämällä jälkileirillä. Saman leirin suoritin itse viime keväänä, nyt kävin ottamassa vähän muistinvirkistystä ja mallia, miten ne hommat tuleekaan hoitaa. Jälkikärpänen, vai olisikohan peräti muurahaisen puraisu iski ja jäljelle oli itsekin päästävä hetijustsillon. Pari päivää jouduin kuitenkin vielä odottamaan kun ei tunnit vuorokaudessa riitä, mutta keskiviikkona sitten tokotreenien lomassa polkaisin Turpolle peltojäljen ja Elvikselle neliön, että päästään alkuun. Elvis innoissaan nautiskeli ruokaansa tallatulta neliöltä ja ehkä jopa ymmärsi, että tallatulta alueelta ei kannata pois mennä, namit loppuvat siihen rajaan. Turpo teki todella tarkan ja hienon työn kevään (kesän) ensimmäisen jäljen kanssa! Tarkasti tyttö haistoi askel askeleelta jäljen, ja jopa ihkaensimmäinen ojanylityskin meni kuin itsestään. VAUTSI! Tästä sai taas lisäbuustia jäljestämiseen, kun koirat tekevät luonnostaan hyvin töitä. Jes! Kuka vain kehtaisi minulle ne jäljet tallata, mielellänihän minä niitä koirien kanssa ajaisin.. Vapaaehtoisia?

Agilityrintamaltakin kuuluu ja näkyy. Turpon kanssa pari viikkoa sitten saatiin TODELLA hyvä treeni, ihan ensimmäinen tosi vaikea rata -> ja nolla! Jaksoin tuota hehkuttaa pari päivää treenien jälkeenkin, niin hyvä mieli onnistumisesta jäi. Turpohan on loistokoira agilityssä, mutta kun tämä ohjaaja on vähän vähempi loistava. Siksi tämä valtaisa hehkutus tuosta suorituksesta. Tuosta treenistä innostuneena korkkasimmekin sitten Tuukkin agiepiksissä kisauramme torstaina 28.5. Kaksi starttia päätin ottaa, koska kokemuksesta tiedän että kolmannella kerralla voisi homma jo sujua Noh, ensimmäinen rata kaatui toisen esteen tyrimiseen, joten siitä startista tuli hylsy. Kyllä sekä minulla että katsojilla oli hymyssä pitelemistä, niin nätti virhe siitä tuli. Kaksi ensimmäistä estettä olivat suht suorassa linjassa, mutta Turpo onnistui toisen esteen kiertämään ja hyppäämään sen väärästä suunnasta…! Tehkääpä perässä. Toinen startti sitten saatiin hyväksytysti suoritettua, mutta neidillä oli tuota vauhtia sen verran että 10 pistettä (ei papukaijaa) napsahti kaikista kahdesta kontaktista. Loistoaika kuitenkin saatiin, 33,13 kun ihanne oli 48. No, se ei ihan riitä kun noita virheitä tulee, mutta tiedänpähän mistä aloitetaan tiistaiset treenit sitten. Kivaa kuitenkin oli! Voi olla, että meidät tullaan vielä jatkossa näkemään radalla, ainakin epiksissä. Kuvia tästäkin tapahtumasta löytyy täältä. Nakitin ukon kuvaamaan kisoja, ja onnistuuneesti kuvasikin. Kiitos siitä! Ukko on muuten kuvaillut koirien ja minun tokoiluja ja agiteeraamista aiemminkin, mutta en vain ole saanut aikaiseksi latailla kuvia kaikkien pällisteltäviksi. Odottakaahan, joskus ne vielä pärähtävät tuonne bittiavaruuteen. Aika vain näyttää milloin..

Tokoilut ja hakuilut jatkuvat entiseen malliin. Elvis etenee haun kanssa ihan todella mallikkaasti, äijät nousee metsästä jo melkein kokonaan ilman apuja! Viikonloppuna käytiin kesä korkkaamassa Nurmijärvellä tutun-tutun-tutun-tutun-tutun metsässä. Kuuma ilma ja tosi vaikea maasto saivat molemmilta koirilta mehut pihalle. Kyllä, se siis on mahdollista. Lämpöasteet kipusivat kylläkin jo 30, joten ei ihme, että lepiä piti välillä ottaa. Turpo kävi viimeisen eli neljännen äijän katsastamassa ja toi mallikkaasti rullan mammalle, mutta sen jälkeen päätti ottaa huilitauon. Maalimiehellä kun oli piilossaan kaikki hyvin kun hymyssä suin siellä namipurkin kanssa odotteli. Mikäs kiire sinne sitten takaisin oli? Elvis teki hyvän työn ja pari tyhjää pistoakin tuli, mutta poika ei siitä lannistunut vaan jatkoi loppuun saakka. Viimeinenkin äijä saatiin ryteiköstä pois, vaikkakin pienen huilitauon jälkeen. Todistetusti siis ei tarvitse PK-rotuista koiraa saadakseen ukot metsästä!

Sunnuntai-iltapäivän kaunista ilmaa hyödynnettiin haun jälkeen ystävien kanssa piknikillä. Ajettiin Jokelan lähelle hiekkamontulle uittamaan koirian ja syömään evästyksiä. Turpo oli taas innoissaan vedestä, väkisin piti koira kantaa pois sieltä tärisemästä. Elvis opetteli vasta uimaan, kokemus oli todella jännä! Ensin ihan vahingossa Elvis lähti uimaan, kun innostuksissaan ryntäsi Turpon perään veteen. Hyvin uinti kuitenkin meni ja pari kertaa Elvis uskaltautui uudestaan uimaan. Sen verran vesi kuitenkin poikaa jännitti, että suurin osa ajasta meni mahaa myöten kahlatessa ja vettä etutassuilla läiskytellessä. Mutta molemmilla tuntui mukavaa olevan, ja väsyneitä olivat kakarat kun kotia päästiin! Illalla enää pieni metsälenkki ja koirat olivat täysin valmiita untenmaille.

Jaa, mitähän muuta? Tässäkin tekstissä on nyt mennyt jo kaksi päivää, kun töissä joutuu tekemään töitä eikä ehdi kirjoittamaan blogia. Ukko lähti viime viikolla Ruotsinmaalle, joten vietän aikaa kolmisin koirien kanssa. Kaikkien rientojen jälkeen oli eilen tarkoitus pitää välipäivää, mutta kauniin ilman ja kotona yksinolon takia en malttanut olla kotona vaan suuntasin koirien kanssa koulutuskentälle. Tallasin molemmille jäljet ja katselin ihastuksissani, kun koirakerhon ohjaajat treenasivat omia koiriaan. Sain reilusti hyviä vinkkejä, miten saan omat koirat aktivoitua leikkimään ja innostumaan leikistä. Samalla ohjeita tuli kyllä niin paljon yhdeltä suunnalta, että tällaisen noviisin pää meni sekaisin ja jossain vaiheessa oli jo olo, etten osaa koirista enkä itsestäni mitään ja peli on jo menetetty kun olen pilannut koirat enkä osaa toimia niiden kanssa. Mutta onneksi osasin ryhdistäytyä ja ymmärsin, että koirat ovat edelleen hengissä ja hyvissä voimin eivätkä juokse karkuun, joten en minä ihan pilalle niitä ole saanut

Tänään olisi sitten vuorossa agilitytreenit, varsinaiset kontaktitreenit. Ajattelin aloitella Elvikselläkin kontaktiharjoituksia pikkuhiljaa, ei sitten syksyllä mene aikaa niiden harjoittelemiseen niin paljon. Huomenissa treenataan taas leikkimistä ja ihan pikkuisen tottista, ja torstain huonossa ilmassa olisi luvassa taas hakua. Perjantaina pidän sitten sen lepopäivän, että saan vähän kotia putsattua ennen ukon kotiutumista. Ei tule sanomista sitten että akka on vaan rillutellut koko viikon