Reeniä, reeniä. Eli reenattu ollaan kohtalaisen kovasti ukkojen metsästä etsimistä molempien koirien kanssa. Ja joka kerta ne äijät on pois ryteiköstä saatu! Kevään reenailut on aloitettu kaistoilla ja suorilla pistoilla. Turpohan ei noista mitään tajua, eihän se kestä niin pienellä alueella kun on niin paljon vauhtia Toisaalta, siitä ei paljoa haittaa ole, kun Turpo ei kuitenkaan tule pois mettästä ennen kun ukot on löytyneet. Onneksi enää ei ole merkkiäkään viime syksyn hölmöilystä rullan tuonnin kanssa. Nyt Turpo käy äijällä ja tulee suorinta reittiä takaisin mamman luo rulla suussa! Se kiroilu, reeni, enempi kiroilu ja epätoivo, ja vielä enempi reeniä auttavat. Elvis sen sijaan oppii hyvin suorat pistot ja on saanut paljon itsevarmuutta metsässä. Tänään Elvis löyti äijän jo umpipiilostakin! Vautsi. Siitä tulee vielä hyvä hakukoira!

Ensi tiistaina lähdetään Sarin ja hänen neljän koiran ja Elviksen kanssa Hyvinkäälle Luhtilaukkaajat ry:n juoksuradalle reenaamaan RotuRace 2009-juoksuja varten. Elvis ei tietääkseni ole vielä viehettä edes nähnyt, joten jännityksellä katsotaan mitä poika siitä tuumaa. Luulisin, että tuumaa samaa kuin Turpo: PERÄÄN, SE VOI OLLA JOTAIN MINKÄ VOI TAPPAA! Ja viime syksyn makkarajuoksuissa Turpo todellakin tappoi sen vieheen.. Sarin kanssa saatiin meille joukkue kasaan RotuRacea varten, joten koirat pääsevät 16.5. lauantaina pinkomaan radalle. Mukana ovat Sarin jackrusselli Minni, meidän Elvis ja Turpo sekä Sarin kaverin parsoni. Nähtäväksi jää, kuinka team russellit pärjää.

Tokoiltu ollaan keskiviikkoisin JKK:n kentällä. Nakki napsahti vähän omastakin tahdosta ja ensi keskiviikkona olisi meikäläisen aloitettava ohjaamaan alkavia tokoilijoita. Onneksi Mian ja Katjan avulla, ei vielä yksin. Turpolla tokoilu onnistuu jo kiitettävän hyvin, neiti malttaa kuunnella ja tehdä kentällä huomattavasti paremmin kuin vuosi sitten! Edistystä, jee! Elviksen kanssa treenaan ohjattujen reenien jälkeen. Pojalla on intoa niin paljon tutkia maastoja ja kentän hajuja, että motivoiminen jopa ruuan avulla on aika haastavaa. Mutta kun Elviksen nenään saa annettua hajun nameista, niin johan liikkeet suoriutuvat. Elviksen kanssa etenen ihan todella hitaasti, haluan että molemmilla on mukavaa ja tehdään kahdestaan kivoja juttuja.

Elvis alkaa todella jo oppia talon tavoille. Hihnakäyttäytyminen alkaa olla jo sinnepäin, eli ei enää välttämättä koko lenkkiä tarvitse neliveto päällä mennä. Myös ylimääräinen riekkuminen hihnassa on vähentynyt huomattavasti. Lisäksi huuto ja ulina ja ininä ulos lähtiessä ja sieltä pois tullessa ovat lähes kokonaan poissa. Poika jopa malttaa hyvin odottaa ulospääsyä ja sisälle tuloa, muutamaa karkausta rappukäytävään huomioimatta. Ruokaakaan ei ahmi samaan tahtiin kuin tullessa ja nätisti odottaa vuoroaan myös tuolloin. Autossa huutamatta olemista harjoitellaan vielä ahkerasti, mutta sekin huuto alkaa pikkuhiljaa laantua. Ainakin mamman kuvitelmissa Häkkitreeniä ollaan otettu kotona, mikä on johtanut siihen, että Elvis tälläkin hetkellä nukkuu häkissä. Siis vapaaehtoisesti häkin ovi auki. Eilen Elvis jäi huutamaan minun perään, kun lähdin pihalle, mutta kun ukko oli laittanut koiran häkkiin niin mute-tila oli mennyt päälle saman tien! Edistystä siis kaikin puolin jo näin lyhyessä ajassa! Silti mukavin ja ihanin juttu on, että Turpo ja Elvis tulevat aivat loistavasti juttuun keskenään. Mitään ongelmia ei ole ollut, eikä koirien ole missään vaiheessa tarvinnut katsoa kovemman kautta kumpi täällä määrää.

Rauhoitusta tuli meidän kämppään vapun kunniaksi. Käytin Turpon steriloitavana Järvetissä vappuaattona, jonka jälkeen tyttö oli hyvinkin rauhallisin mielin. Leikkaus onnistui hyvin, vaikka ensin neitokainen ei olisi malttanut nukkua. Kun nukutusainetta oli annettu lisää sekä leikkauksen jälkeen herätyspiikki tökätty, ei neiti olisi halunnut nousta ollenkaan ylös. Elviksellä oli jo hätä Turpon puolesta, minä kun tulin ensin autoon mukanani vain Turpon hihna. Elvis nosti sellaisen huudon, että varmasti äijä luuli että nyt Turpo ei enää tule takaisin. Kun Turpo sitten kotiutui ja nukkui rauhallisesti häkissä, vahti Elvis vieressä ja inisi. Onhan se nyt kumma kun ei Turposta painikaveriksi ole! Kymmenen päivää pitäisi elukoiden malttaa kuitenkin olla painimatta. Saas nähdä, miten saan nuo pidettyä irti toisistaan kun pahimmat kivut Turpon vatsasta häviävät. Onneksi nuo ovat vielä käskystä totelleet ja jättäneet pahimmat riekkumiset väliin. Turpon haavakin alkaa näyttää jo paremmalta, toivottavasti mitään takapakkia ei toipumisessa tule. Leikkelin omasta paidastani Turpolle puvun, ettei kumpikaan noista pääse haavaa nuolemaan. Kauluria ei onneksi ole tarvinnut käyttää kuin hetki, kun Turpo oli yksin kotona.

Vaikka koirat ovat pakotettuja rauhoittumaan, on mamma viettänyt raikulipäiviä niidenkin puolesta. Viikko sitten vaihdoin viikonloppuna vapaalle ja kävin nauttimassa kuldduurista kaupungissa. Savoy-teatterissa oli tarjolla Rock the Ballet, upea tanssishow. Loistavan esityksen jälkeen käytiin nauttimassa japanilaista ruokaa mukavassa pienessä ravintolassa Raku Ya:ssa. Loppuilta menikin Kappelin terassilla, Belgessä, Sling In:ssä ja Prahassa. Tottumattomana sushin syöjänä seuraavana päivänä tärisytti, heikotti ja päätä koski. Mutta mukavaa oli.

Vappua vietettiinkin kotona kun wanha pariskunta konsanaan. Tehtiin ruokaa, vahdittiin koiria, pelattiin ja nautittiin viiniä ja muita hyviä juomia. Illan kruunasi se, että sai mennä nukkumaan juuri silloin kun nukuttamaan kävi. Kaikin puolin erittäin onnistunut ja mukava vappu! Lopun viikonloppua on mennyt aika pitkälle samalla mallilla. Kuvista löytyy taas uusia otoksia, joita on matkan varrelta metsästä, kotoa ja hiekkamontuilta otettu. Niin joo, käytiin siis viime maanantaina hiekkamontuilla kunnon koiralauman kanssa. Sarilla oli kaverinsa koiria hoidossa, joten nelijalkoja vilisti monttua ylös alas muistaakseni kymmenkunta kappaletta. Kuvia alkaa olla hurjasti omalla koneella, ukko on lainannut kunnon kameran kaveriltaan, joten kuvistakin saattaa saada jotain selvää. Heti kun kameraa oppii käyttämään… Tässä näytteet railakkaasta vapusta!