Olen ihan täysin unohtanut tänne tilittää tuota asunto-osakeyhtiömme valitseman kiinteistöhuoltoyrityksen palvelun tasoa! He osaavat jopa vaihtaa asunnon lukot – tilaamatta! Voit vaihtaa jopa naapurinkin lukot ilman, että jäät siitä missään vaiheessa kiinni. Huom, hintaan ei sisälly paikkojen siivoamista työn jäljiltä.

Tässä taannoin parisen viikkoa sitten tulin itsekseni töistä kotia ja huomasin asuntomme oven ulkopuolella kasan puruja. Ihmettelin, että mitäs ihmettä. Saman tien huomasin, että lukkokin näyttää ihan erilaiselta kuin naapureiden lukot. Kappas. Noh, ajattelin selityksen löytyvän asunnon sisältä sitten. Avaimeni kävi kuin kävikin lukkoon ja oven avattuani löysin sisältä eteisen lattialta reilusti puruja, pitkin ja poikin. Ja sisäpuolella oleva lukkomekanismipalikkakin näyttää ihan oudolle. Yritin sitten etsiä lappua huoltomiehen käynnistä tai merkkejä varkaudesta, mutta ei ollut tauluteeveet ja muut pelit ja vehkeet kiinnostaneet. Eipä ollut kiinnostanut huoltomiestä edes jättämään lappua käyntinsä syystä. Jännää.

Hädissäni sitten soittelin isännöitsijälle ja huoltomiehelle olisiko kenelläkään aavistusta mitä täällä on päivän aikana tapahtunut. Isännöitsijät olivat lopettaneet työnsä jo siltä päivältä, mutta huoltoyhtiön “hätänumerosta” sain henkilön kiinni. Tyyppi langan toisessa päässä vain sanoi että “tiistaina, olisikohan maanantaina tai taisi sittenkin olla viime perjantaina joku mieshenkilö soitti ja sanoi, että tämän kyseisen asunnon ovesta ei meinaa avaimella päästä kulkemaan, tehkää asialle jotain”. Kyselin siinä sitten vielä ihan kohteliaasti että heillä on varmaankin tiedot tästä soittajasta että kukahan meille on mahdollisesti yrittänyt avaimella tulla. Kävi ilmi, että henkilön nimeä, puhelinnumeroa, osoitetta, luottotietoja, kengännumeroa, lempiruokaa tai mitään ei oltu otettu selville. Mutta yksi asia mistä huoltomies oli varma; soittaja oli mies ja pyysi tähän asuntoon tulemaan. Ja saa käyttää yleisavainta. Yritin siinä vielä kohteliaasti selittää että kun ei meille saa ikinä tulla yleisavaimella koiran takia ja kun meistä ei kumpikaan sitä huoltoa ole tilannut. Setä langan päässä oli vain sitä mieltä että noh, kylläpä hän ihmettelikin miten olette siitä voineet aikaisemmin kulkea kun oli lukko niin huonossa kunnossa. Nyttenhän hän on tehnyt meille palveluksen kun hän on sen korjauttanut! Voi jessus..

Seuraavana aamuna soittelin sitten isännöitsijälle ja kerroin mitä oli tapahtunut. Myös hän oli todella järkyttynyt asiasta; eihän näin vain voi käydä. Eikä näin tehdä. Ei. Mukava ja asiallinen isännöitsijä lupasi selvitellä asiaa. Kyselin tässä samalla jo taloyhtiön hallituksen jäseneltäkin että onko hänellä tietoa asiasta; ei ollut. Hän tosin vihjaisi nätisti että jos on mies mennyt ja vaihdattanut lukot. Ei ollenkaan huono tulkinta tuokaan, mutta siinä on vain kaksi muttaa:

1. Jos ukko olisi lukot vaihdattanut, minun avain ei kyllä enää sen jälkeen kävisi tuohon oveen. Se on varma se.

2. Mitään mikä liittyy asuntomme korjaamiseen, huoltoon tai muuhun kunnostamiseen ei lähde eteenpäin patistamatta muutaman kerran nätisti tai että se tehtäisiin oma-aloitteisesti ilman huomion herättämistä siihen, että se on tehty oma-aloitteisesti. (suomhuom. ukko ei loukkaannu tästä väitteestä, hän tietää että tämä pitää paikkaansa.)

Meni tovi, meni toinen. Selvyyttä asiaan ei löytynyt, vain lukkosepän melkein 200 euron lasku taloyhtiölle. Isännöitsijä oli soitellut huoltomiehen perään ja kysellyt asiasta, ja saanut osakseen nätisti sanottuna huonoa käytöstä. Huoltoliikkeen mukaan tässä ei siis ole tehty mitään väärää; lukot on vaihdettu niin kuin on tilattu. Siihen, että heillä ei ole tapana ottaa tilaajan tietoja ylös tuli tällainen selvennys: No mutta ihmisethän voivat valehdella ketä he ovat, niin mitä se hyödyttää kysellä kuka soittaa ja mistä! Että näin.. Lievästi hermostuneessa tilassa päätin sitten itse soittaa huoltoyhtiöön uudemman kerran, sillä vanhat avaimemme eivät enää kunnolla toimineet uutuudenkarheassa lukossa. Ja minähän en itse niitä uusia avaimia maksa, kun en ole halunnut tuohon lukkoon koskettavan. Huoltoyhtiön puhelinnumerosta vastasi oikein yhtiön herraisoherra-herrakauhia. Noin puolen tunnin puhelun ja “keskustelun” jälkeen olimme päässeet tilanteeseen: minä olen se kuka lukon vaihdon on tilannut, ihmiset vain valehtelevat niin ei mitään tietoja kannata ottaa ylös, minun mieheni, entinen tai nykyinen rakastaja tai poikaystävä on vaihdattanut lukot, he huoltoyhtiössä eivät ole tehneet mitään väärää, he eivät ole syyllistyneet kotirauhan rikkomiseen menemällä luvatta ihmisten koteihin, sillä heillähän on se tilaus ja lupa käyttää yleisavainta ja että minä nyt keksin koko jutun ja teen tästä liian suuren numeron eikä minun kanssani voi keskustella.

Tein asiasta rikosilmoituksen Järvenpään poliisille kotirauhan häirinnästä. Katsellaan mihin sitä tässä vielä joudutaan. Ainiin, kävin myös kyselemässä mitä maksaisi turvalukot oveen, ettei tarvitse huoltomiesten noin vain tulla ja vaihdella mitä lystää. Ja vielä SIIVOAMATTA JÄLKIÄÄN!

En tarkoituksella mainitse nimeltä huoltoyhtiötä, mutta jos oikein tarkasti katsoo niin yhtiön yhteystiedot on linkitetty tekstiin. Toivottavasti kenelläkään ei ole kyseisen yhtiön kanssa tekemistä, sillä noin röyhkeitä ihmisiä saa etsiä ihan urakalla.

Niin siinä sitten kävi, että kun koitti laatuviikonloppu Hennin kanssa niin lentsuahan se meinaa pukata. ukko oli parantamassa maailmaa jossain Tampereen lähistöllä rauhanturvaajien kokoonpanolla, niinpä me Hennin kanssa päätettiin pelata Carcassonea (huom, xboksilla…!) syödä hyvin ja juoda ehkä naurettavat kaksi lasillista viiniä. Kaikki onnistui hyvin ja vielä saunaankin ehdittiin. Mutta jos alusta taas:

Tiistai-iltana Henna ja Vesa tuli Emilian kanssa hakemaan Turpiaista uimaan. Käytiin siis Hyvinkään Koirakylpylässä uimassa. Turpoa ei oikein meinannut taas saada pidettyä alussa altaan ulkopuolella, toisaalta sitä ei meinannut lopussa saada sieltä pois. Nämä ovat niitä harvoja hetkiä kun Turpo pitää ääntä, potentiaalisen uimapaikan lähistöllä ja juoksuradalla vieheen perässä. Samaan kun Turpo nautti kuntoilustaan, uusin tulokas Elvis treenasi kotona olemista ukkon kanssa, ja ihan maltillisesti meni sekin.

Torstaina sitten skippasin agitreenit hyvästä syystä: ukko teki miulle ruokaa! Hallilla olisi siis ollut pikajuoksuluento ja Anja minua sinne houkutteli. Mutta kyllä hyvä ruoka parempi mieli piti itseni tuossa kotisohvalla ihan tyytyväisenä. Kuuntelin sitten muutamia vinkkejä lauantaina hakutreeneissä. Talven jälkeen (lunta tuli edelleen vaakatasossa) päästiin pitkästä aikaa “omaan mehtään” kaatopaikan viereen. Vielä esineillä treenattiin ja ai kun mamma oli Turpon suorituksesta NIIIIIIIIN ylpeä. Turpollahan oli pienoinen ongelma tuossa esineiden haussa. Tai siis, esineet nousivat metsästä huippunopeasti ja itse haussa ei mitään ongelmaa, pienoinen ongelma meinasi tulla siitä että Turposta oli todella typerää ja lapsellista juosta niitä minulle tuomaan. Eikös se nyt ole ihan sama että ne löytyy, juoskoon akka ite umpihankeen ne hakemaan jos niin kiinnostaa! Mutta, nyt on jo kahdet vai kolmet treenit menneet niin esimerkillisesti että on syytäkin olla tuosta taskuraketista todella ylpeä! Ja ei, en antanut periksi ja hakenut itse niitä rojuja sieltä hangesta.. Myös Elvis otti ensituntumaa hakuiluun. Aloitettiin suoraan peräänjuoksuilla pitäen silmällä parin viikon päästä alkavia henkilöhakutreenejä. Kovin innokkaasti namien perään lähti, mutta tajusi olla hieman varovainen kun vieras mies oli puun takana piilossa. Kuitenkin heti kun Ata nimeltä kutsui Elvistä niin jo tutuksi tullut hännän heilutus alkoi. Hyvä alku siis tuossakin treenaamisessa.

Eilen eli sunnuntaina käytiin sitten tutustumassa Tuusulan porukkaan Arroon ja Jureen. Todella mallikkaasti osasivat Elvis ja Tuusulan pojat olla keskenään, ei mitään ihmeitä ongelmia syntynyt. On se mukavaa kun on täyspäisiä koiria maailmassa Myöskään Turpon liittyminen joukkoon ei mitenkään hämmentänyt tilannetta. Aluksi Jure oli sitä mieltä että Elvis vain yrittää kiusata Turpoa ja Jurepoika oli hämmennyksissä siitä. Mutta kun pelisäännöt tulivat selviksi niin Jure ja Elvis kovastipaljon jo painivat keskenään. Turpo tunsi selkeästi roolijaon muuttuneen, Turpotyttöhän se yleensä se joukon keskipiste on. Tästä syystä Turpo päätti että onkin huomattavasti mukavampi istua Hennan sylissä keittiön pöydällä, ja kun Turpo oikein vauhdin kanssa sinne hyppäsi niin saatiinkin sitten 1,5 litran maitopurkin jämiä siivoilla pöydältä. Mutta muuten oli tosi onnistunut reissu Turpo ja Elvis olivat todella väsyneitä koko illan, yön JA aamun, ovat vain nukkuneet suurimman osan ajasta. Ei ollenkaan pöllömpi juttu!

Tuossa sunnuntaiehtoona sitten tein lopullisen päätöksen pennun hankinnasta tähän huusholliin. Harkitsimme pennun ottamista todella hyväntuntuisesta kennelistä ja lupaavasta yhdistelmästä Erimarin Annimanni ja Miselin Mohican. Viime viikolla kävin Turpon kanssa taas koirapuistossa ja siellä sattuikin olemaan pieni pentu. Noh, seurauksena tästä jouduin Turpon niskapeesusotteesta viemään takaisin autoon. Jostain kumman syystä Turpo on parin viime kuun aikana ollut sitä mieltä, että kaikki pienet pennut pitää alistaa vähintäänkin maan ytimeen. Ongelmana on vain se, että Turpo ei tajua käytöstään lopettaa, vaikkakaan se ei yritä purra tms. Mutta tuollainen käytös ei ole sopivaa. Muutaman kerran näin on käynyt ja olen ollut toiveikas, että Turpo tajuaisi lieventää käytöstään. Näin ei valitettavasti ole kuitenkaan tapahtunut. Viime kerralla Turpo hyökkäsi jopa uudelleen saman pennun kimppuun. Tästä syystä minun oli pakko laittaa Marille viestiä, että valitettavasti pentuhaaveet Turpon kanssa saavat nyt olla. En uskalla ottaa sitä riskiä että pentu löytyy suolestettuna joku kaunis päivä kun tulen kotia. En myöskään halua tilannetta, että joutuisin jompaa kumpaa koiraa pitämään häkissä tai toisessa huoneessa. Noh, pitää ajatella koirien parasta ja niellä oma pettymys.

Onni onnettomuudessa; meillä on mahdollista pitää Elvis talossa jatkossakin. Elviksen koeaika ei ole vaikuttanut tuohon pennun ottamattajättämispäätökseen, mutta kieltämättä vähän lieventää sitä harmitusta mikä tuosta päätöksestä tuli. Näyttää siltä, että Turpo tarvitsee kaverikseen hurtan, mikä osaa tarvittaessa näyttää kaapin paikan ja antaa vähän vastusta prinsessalle. Hyvä homma, että asiat ovat näiden kanssa sujuneet ihan mallikkaasti, varsinkin jos ei oteta huomioon Elviksen herkkyyttä kerrostalon äänille

Päivitän muutaman kuvan vielä tuonne flickriin esimerkiksi siitä, kuinka kahden parsonin yhteiselo voi sujua.

Noniin, nyt olen jo saattanut jollain tasolla toipua aikaerosta, olenhan jo kuukausi sitten tullut takaisin kotia. Mutta tuohon on hyvä vedota, kun en ole saanut aikaiseksi edes kirjoitella niitä tarkempia matkajuttuja. Noh toisaalta kaikki ovat ne jo varmaan kyllästymiseen asti kuulleet.

Viimeisen viikon aikana on sattunut ja tapahtunut aikas paljon. Ensinnäkin pääsin ensimmäiset kaksi kertaa hiihtämään tämän talven aikana! Tuusulanjärven jäällä sivakoin perinteisellä Turpon kanssa kun Kirvesniemi konsanaan. Ai kun olikin mukavaa. Nyt taitaa vaan tuo aurinko jo lämmittää sen verran että vesiraja jään päällä on kait yltänyt jo puoleen sääreen. Torstaina starttasinkin työmatkalle Manchesteriin Iso-Britanniaan.Mukavan oloinen paikka, kivoja pikku pubeja. Perjantai menikin sitten palaverissa istuessa ja odottaessa kotiin pääsyä.

Keskiviikkoiltapäivänä soi puhelin ja Turpon trimmaaja parsoninkasvattaja Katri soitti. Muisteli että olin joskus puhunut toisen koiruuden hankinnasta. Puhelun aikana selvisi, että 8 kuukautta vanha parsonpoika olisi Joutsenossa vailla kotia. Jutustelin asiasta ukkon kanssa ja punnitsin vaihtoehtoja pienen pennun ja vähän isomman sellaisen välillä. Päädyin illalla sitten soittamaan Heli Korpiselle, Wildfay’s kennelin ja Elviksen omistajalle. Tovin jutustelimme Elviksestä ja koiruuden taustoista. Elviksen toinen omistaja oli joutunut tekemään hurjan vaikean päätöksen luopua koirasta, kun talon vanhempi parson ja Elvis eivät enää tulleet toimeen keskenään. Sovimme sitten Elviksen koeajasta meillä, jonka ainaka voimme seurailla miten meidän rimprempsa hyväksyy uuden, ei ihan pienen tulokkaan.

Eilen illalla Elvis sitten saapui kotiimme, kun ukko levytyksiltään ehti sitä hakemaan. Pitkän tovin toverukset juoksivat puistossa ja tutustuivat toisiinsa. Ulkoilun jälkeen mahtuivat vielä samaan häkkiin vain yhden kovan sanan saattelemana. Sama ralli jatkui sisällä sitten pitkälle yöhön ja heti aamun sarastaessa. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä että meinaa uni koirien silmiin tulla; ovat olleet ainakin 2 minuuttia paikallaan!

Näin siis suunnitelmat muuttuivat. Näyttäisi ainakin vielä siltä, että Turpo ja Elvis mahtuisivat olemaan saman katon alla ja vielä nukkumaankin vierekkäin. Toivotaan ettei asia ainakaan pahene parin viikon aikana. Kuvatuksiakin on kaksikosta jo lisätty.

Tässä vielä parin viikon takainen otos Turpon taistelusta puun kanssa: