Noin on taas pari paivaa elelty ja oleskeltu Uudessa Seelannissa. Aika on menny lahinna ollessa vaan, kun Anu on ollu toissa. Kiertelin Cantenbury-museon ja useaan otteeseen kasvitieteellisen puutarhan. Nyt oon kaupungissa ja olis tarkotus kayda pallistelemassa vahan sitia ennen kuin lahden pesemaan pyykkia reissuja varten.

Huomenna aamulla olisi tarkoitus startata kohti lansirannikkoa ja erilaisia paikkoja siellapain. Oikeastaan en edes muista tarkempaa reittia, mutta Arthurs passin lapi mennaan ja katsellaan kauniita maisemia. Ollaan reissussa koko viikko, lauantaina retket huipentuvat sitten Mount Cookille kiipeamiseen ja siella yota olemiseen. Sunnuntaina tullaan takaisin kaupunkiin ja maanantaina viela ajetaan Kaikouraan katsomaan valaita. Buukkasin juuri lennon kotia pain, joten tiistaina sitten heti aamusta pitaa startata sille ikuisuuden kestavalle matkalle kotia. Toisaalta lyhythan tuo matka on kerta tulen ajassa taaksepain 11 tuntia .

Tauti ei oikein meinaa ottaa hellittaakseen. Yska tuntuu vahan pahenevan ja on vahan hankala hengittaa. Yot saan jo nukutuksi hyvin, mutta jetlaaki taitaa kuitenkin viela hieman painaa, koska on fyysisesti outo olo ollut jo muutaman paivan. Nenan ja kaulan sain poltettua kunnon suojakertoimesta huolimatta, taalla kun ei tuota otsoonikerrosta ole. Mukavat ilmat on ollu, tosi lamminta. Taksi paivaksi sammakkomies oli lupaillut 40 astetta lamminta, mutta onneksi se ei tapansa mukaan pida paikkaansa. Aurinkoinen ja lammin paiva on, mutta tuuli vahan helpottaa oloa.

Paikallisuuteen olen tutustunut jo sen verran etta kaytiin porukalla kattomassa Scared Skriptles -esitys. Komediaa teatterissa ilman kasikirjoitusta, elikkas improvisaatiota. Oli kylla ihan mukava reissu, hyva naytos. Eilen illalla kaytiin Anun kanssa ajelemassa tuossa Christchurchin kukkuloilla ja ihastelemassa Tyynta Valtamerta. On muuten ihan mielettoman pitka ranta taalla! Monia kilometreja pelkkaa hiekkarantaa.

Jaapa. Taidan kerata kamppeeni ja suunnata pihalle karistamaan nenanvartta lisaa etta ehtii niita pyykkejakin pesemaan. Kaikki on siis edelleen kunnossa ja ihan mukavaa on. Kettu kuittaa siis jalleen.