Ei kyllä yhtään tunnu siltä. Mutta niin se taisi täräyttää yhden lakisääteisen ja kaksi ansaittua lomaviikkoa. Alkuvuosi olikin yhtä hässäkkää töissä, ja vielä viimeisenä perjantaina joutui yli kuuteen istumaan toimistolla. Ja sitten vielä kotia töihin. Ei siis vapaus meinaa hahmottua vielä. Ehkä huomenna?

Noh, jos se loman alku oli sitten se hyvä asia, niin huono asia on se, että kävin sitten loman alkajaisiksi lääkärissä. Pari viikkoa jännitettiin, meinaako selkä parantua istumiskuntoon laisinkaan. Parantui se, suurin piirtein. Se ei vaan tainnut riittää. Tänä aamuna kävin hakemassa peukalohangallisen reseptejä keuhkotulehdukseen ja muihin flunssan oireisiin. Ei kiva, ei yhtään kiva. Lomakassa vaihtuikin yllättäen lääkekassaksi. Toivottavasti on tropit sellaisia, mitkä lopettaisi elimistöstäni kaikki oravaa pienemmät eliöt. Miksei suuremmatkin.

Jos vähän Turpon uutisia. Alkuvuodesta aloitimme agilityn treenaamisen TuuKKissa. Kivaa on ollut ja edettykin ollaan hurjasti. On aika merkittävä ero sillä, missä ja miten treenaa. Ei noista kurssimuotoisista agitreeneistä kyllä tähän nähden paljoa saa irti. Alkeet on ehkä hyvä käydä tiiviissä ja intensiivisessä kurssissa, mutta jos on yhtä vauhdikas ja lahjakas koira kun Turpo, meno käy kursseilla liian hitaaksi. Turpo taitaa agin kuin luonnostaan ja vauhtia riittää. Malttia kun neitokaiselle vielä saisi vähän lisää, niin avot. Ja tietenkin mamman pitäisi vielä oppia paaaaaljon lisää, että koiraltakaan voi enempää vaatia. Noh, ei makiaa mahan täydeltä ja harjotus tekee mestarin ja mitä näitä nyt on.

Turposta on tänä vuonna löytynyt myös jonkinmoinen agentinpoikanen. Merkkejä siitä oli jo havaittavissa viime vuoden puolella, kun suljetusta treenikassista oli piilarinestepullo onnistuttu kaivamaan pois ja jyrsimään siitä korkki. Taitavasti sinällään, koska nestettä ei pullosta ollut ollenkaan vuotanut. Tämän jälkeen agentin taidot ovat vain tainneet kasvaa; toissapäivänä löytyi neljäs sporttipullo lattialta, josta oli vain ja ainoastaan korkki purtu pois. Ja kyllä, olemme oppineet jo aikaa sitten, että kaikki mitä jättää lattialle lojumaan on sama asia kuin että antaisi luvan Turpolle tuhota sen. Mutta kun nämä pullot on kaivettu nimenomaan vetoketjullisista suljetuista kasseista. Eikä mistään pullosta ole sisälmykset valuneet pihalle; vain korkki on purtu irti. Taitavaa ja erikoistunutta, eikö totta!

Turpon allergiat alkavat pikkuhiljaa hahmottumaan. Löytyi jo ankka-peruna- sekä peura-perunaruoka, mitä Turpo voi ehkä syödä. Ei noista ainakaan pahempia allergisia reaktioita ole tullut. Lisäksi hankin peuranlihasiivuja namipaloiksi ja myös ne on uponneet hyvin. Jee, pientä voittoa siis täältäkin rintamalta! Ei tarvitse valtamerien ekosysteemeitä tuhota pienen koiraneidon takia, joka syö vain ja ainoastaan syvänmeren turskaa..

Jaapa, olisikohan siinä taas tullut päivitettyä tärkeimmät uutiset. Huomenna kohdistan nenäni osoittamaan kohti Osakaa, jonka kautta matka jatkuu Sydneyyn, Sydneyhin tms. ja eteenpäin Uuteen Seelantiin. Jospa kävisi katsomassa että mitä geenimuunneltuja peuroja sielläpäin maailmaa on, ne peuranlihapalat kun ovat siellä paikallista tavaraa. Saattaa olla, että päivittelen jo pian kuvia flickriin. Saattaa olla että en. Huu nous.